 | liite 2 |
Kunnanhallitus |
§ 197 |
01.11.2005 |
Kunnanhallitus |
§ 208 |
08.11.2005 |
Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke
404/10/101/2005
Khall § 197
Kunnanhallitukselle on aiemmin jaettu kunta- ja palvelurakennehankkeen aluevaiheen materiaalit I- VI. Niiden pohjalta Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on käynnistänyt nimeämänsä kuntatyöryhmän kautta valmistelun Pohjois-Karjalan asiaan liittyvistä näkemyksistä. Työryhmä on pyytänyt kunnilta 9.11.2005 mennessä lausunnot asiasta siten, että kuntatyöryhmä käsittelee lausuntoja 14.11.2005 pidettävässä kokouksessa ja viimeistelee
valtioneuvostolle lähetettävän lausunnon 28.11.2005 kokouksessa. (Liite ).
Kjoht
Kunnanhallitus keskustelee asiasta ja päättänee niistä linjauksista, jotka kunnan lausuntoon sisällytetään. Kunnanhallitus kokoontuu ylimääräiseen kokoukseen 8.11.2005 klo 16, jossa ainoana asiana keskitytään lausunnon antamiseen.
Kuitenkin jo tässä vaiheessa on syytä nostaa esille muutamia näkökulmia pohdinnassa huomioitavaksi
1. Maakuntahallituksen asettama työryhmä edustaa varsin huonosti itsenäisten kuntien päätöksentekoa ja työryhmää on syytä varoittaa liiasta uskollisuudesta kunta- ja palvelurakennehankkeen tavoiteasetantaa kohtaan. Uudistukseen sisältyy niin suuria vaikutukseltaan selvittämättömiä seurauksia, ettei niitä kukaan taho pysty esittämään muutamassa viikossa taikka kuukaudessa. Jos työryhmä taikka maakuntahallitus kuntien lausunnoista poiketen on esittämässä uusia rakenteellisia ratkaisumalleja, ennen niiden toimittamista valtioneuvostolle työryhmän/maakuntahallituksen tulee varata kunnille mahdollisuus ja riittävästi aikaa ottaa kantaa lausuntoluonnokseen siinäkin tapauksessa, vaikka prosessi ei etenisi kunta- ja palveluhankkeen edellyttämässä luonnottomassa aikataulussa. Ennen lausunnon antamista maakuntahallituksen tulisi järjestää kuntien edustajille yhteinen keskustelutilaisuus, jossa kuntien omia näkemyksiä voitaisiin yhteensovittaa ja hakea maakunnallisia linjauksia. Joensuussa 13.10.2005pidetyn minuuttiaikatauluinen "kuulemistilaisuus" ei tähän antanut mitään mahdollisuutta ja tilaisuutta voidaan pitää ainoastaan ministeriön tiedotustilaisuutena, joka ei antanut minkäänlaista pohjaa kuntien tahtotilan määrittämiselle.
2. Olennaisesti tärkeämpää kuin nyt ottaa kantaa kuntarakenteeseen, on muodostaa laaja-alainen yhteinen näkemys siitä, mitkä kuntien vastuulle lainsäädännöllä asetetut tehtävät voitaisiin antaa kuntien vapaaehtoisen järjestämisen varaan, mitkä tehtävät olisi järkevämpää siirtää toisen toimijan (esim. valtio itse) vastatpalvelut on tuottettava oman kunnan toimesta ja alueella ja missäpalveluissa useamman kunnan palvelutuotantovastuu toisi nykyistä parempia käytäntöjä, sekä ennenkaikkea milla rahoitusjärjestelyillä jäljelle jäävät
ydinpalvelut kyetään rahoittamaan. Kun hankkeen yhtenä "isminä" on ollut´elinvoimaisten kuntien muodostaminen, koko maakunnan yhteinen etu on jo alkumetreillä muodostunut käsitys, millainen on elinvoimainen kunta ja mihin sen elinvoima perustuu. Esimerkiksi kolmen seutukunnan malli ei tee Pohjois-Karjalasta yhtään elinvoimaisempaa, kuin se nyt on, ja jos rahoitusvastuu jää kunkin seutukunnan oman rahoituksen varaan, erot maakunnan eri osien välillä säilyvät edelleen. Mikään hankkeen esille
nostamista "malleista" ei tuo ratkaisua olennaisempaan kysymykseen, miten palvelut rahoitetaan ja miten palvelut tuotetaan ja miten palvelut muka voidaan turvata ilman uutta rahoitusta. Kun rahoituksen lisäämiselle ei ole edes yritetty löytää ratkaisua, ainoaksi talouden tasapainotuskeinoksi jää olemassa olevien palvelujen hallittu ja suunnitelmallinen vähentäminen.
3. Pohjois-Karjalan olosuhteissa peruskuntamallille asetettu 20000 - 30000 asukkaan reunaehto johtaa palvelujen saatavuuden näkökulmasta luonnottomiin etäisyyksiin. Jos taas palvelut säilytetään pääosin nykysijoillaan, hallinnollisilla järjestelyillä ei voida vaikuttaa olemassa olevien ja edelleen säilytettävien palvelujen kustannuksiin. Peruskuntamalli sellaisena, kuin se nykyisessä kuntajärjestelmässä on, on toimiva vastuutaho. Luku erikseen sitten on, onko alueellisesti pienempiä yksiköitä järkevää koota yhteen riippumatta niiden väestöpohjasta. Esimerkiksi Liperinkunnan esille tuomat vaikeudet useamman palvelutaajaman ylläpitämisestä ovat osoitus siitä, että jos kuntia yhdistetään vain väestöpohjan kasvattamiseksi, useamman nykyisen kuntakeskuksen palvelut kuitenkin on säilytettävä, eikä kuntakoon muutos vaikuta kustannuksiin. Kokonaan uuden rakenteen asemasta tulisikin tarkastella luontevia etäisyystekijöitä lähimpään kuntakeskukseen ja arvioida yhteistyö-/rakennetarpeita tältä
pohjalta väestöpohjasta välittämättä. Mm. Pielisen altaan ympärillä ongelmaksi on jo nyt koettu vesistön aiheuttamat etäisyysrajoitteet, jotka esimerkiksi Pielisen-Karjalan seudullisessa mahdollisessa uudelleen järjestelyssä korostuvat (Koli, Juuan ja Lieksan taajamien väli 100 km jne.).
4. Kansallinen hyvinvointi on tähän saakka ollut myös kansallisenyhteisvastuun varassa. Kaikki hankkeen uudistusvaihtoehdot lähteävät siitä, että palvelujen rahoitusvastuu ja palvelujen järjestämisvastuu siirretään kunnille, joko suoraan tai välillisesti. Linjaus on hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tuhoisa. Alueiden omat rahoitusmahdollisuudet ovat suuresti toisistaan poikkeavat ja erityisesti reuna-alueiden tulotaso on niin haavoittuva, ettei sillä voida turvata ydinpalveluja. Tässäkin suhteessa kaikkein todennäköisimmät seuraukset ja tavoitteet ovat erittäin suuressa ristiriidassa, ja Juuan kunnan näkökulmasta niitä on pidettävä palvelujen
turvaamisen näkökulmasta epärealistisena.
5. Kunta- ja palvelurakennehankkeen toimittama materiaali on
periaatteellista arviointia, joka on kovin kaukana varsinaisesta
palvelutarjonnasta kuntalaisille ja palvelujen saavuttettavuudesta. Oheisena liitteenä on ne selkeät kysymykset, joihin vastauksia on pyydetty ja joihin myös maakuntaliiton työryhmä odottaa vastauksia. Tältä osin kunnanhallitus muodostaa kantansa 8.11.2005.
Khall päätös
Kunnanhallitus keskusteli asiasta
Khall § 208
Kjoht
Kunnanhallitus jatkaa asian käsittelyä
Kunnanjohtajan päätösehdotus kokouksessa:
Kunnanhallitus päättää edellä 1.11.2005 esillä olleessa päätösehdotuksessani esille tuodun lisäksi todeta Pohjois-Karjalan Liitolle ja sen asettamalle työryhmälle lausuntonaan ja edelleen Valtioneuvostolle toimitettavaksi seuraavaa:
Esillä olleet kuntarakenteen toteutusmallit eivät vastaa Juuan kunnanhallituksen näkemystä itsenäisen paikallishallinnon parhaista toimintarakenteista Juuan kaltaisessa, pinta-alaltaan laajassa ja naapurikuntiin pitkän etäisyyden omaavassa, edelleen yli 6000 asukkaan kunnassa. Nykyinen varsin toimiva kunta - peruskunta - on ilman Kuntaliiton asettamaa 20-30000 asukkaan väestötavoitettakin näissä oloissa kuntalaisilleen läheinen ja sen palvelut ovat kohtuudella saavutettavissa. Väestötavoitteen suoraviivainen toteuttaminen johtaisi kuntakokoon, joka romuttaisi paikalliset palvelut niiden keskittämisen seurauksena ja etäännyttäisi palvelut luonnottoman kauas väestöstä. Tilanne olisi erityisen vaikea kuntamme heikompiosaisten ja vanhuste kohdalla, sillä julkinen liikenne toimii huonosti. Jos palvelut säilytetään ennallaan eli turvataan ne hankkeen tavoitteiden mukaisesti, kustannuksissa ei tapahdu supistuksia, ja nykyistä suuremmilta palvelujen järjestämisalueilta putoaa pohja pois.
Teoreettisena vaihtoehtona esitettyyn seutukuntamalliin Pielisen- Karjalassa Juuan kunnanhallitus suhtautuu torjuvasti ja pitää sitäkin parempana vaihtoehtona koko maakunnan käsittävää yhtä suurkuntaa, mikäli itsenäisten kuntien tahdon vastaisesti kuntarakennetta käydään muuttamaan. Kuten liitteenä oleva yhteenveto ( liite 2) osoittaa, Pielisen- Karjala ei Juuan näkökulmasta katsottuna muodosta yhtenäistä työssäkäyntialuetta, vaan luontevin ja toimivin yhteys on täältä ollut jo vuosien ajan Joensuuhun ja sen lähiympäristöön jonne pendelöinti yhdessä asiointimatkojen kanssa 85 kilometrin etäisyydestään huolimatta on ensisijainen Pielisen-Karjalaan nähden. Jo nykyisellään kuntamme perusterveydenhuollon yö- ja viikonloppupäivystys toteutetaan Joensuussa.
Nykyinen kuntamalli Juuan osalta on vastannut kunnan velvollisuuksiin tuottaa palveluja ja kehittää alueen elinvoimaisuutta. Kunta on selviytynyt sille kuuluvista velvoitteista pääosin itsenäisesti ( mm. oma terveyskeskus, lukio jne) ja työpaikkaomavaraisuus on vuosikausia ollut yli 100. Kunta on vuodesta 1997 alkaen ollut velaton eikä se ole hukannut omaisuuttaan käyttömenojen rahoittamiseksi. Vuoden 2004 tilinpäätökseen sisältyy edelleen kumulatiivista ylijäämää, eikä Juuka ole hakenut yli 15 vuoteen harkinnanvaraista rahoitusavustusta. Toki kahden viimeisen vuoden aikana kunnalle on syntynyt alijäämää, mutta sen syyt johtuvat aivan muusta kuin kunnan pienuudesta taikka elinvoimattomuudesta.
Valtion toteuttamat verohelpotukset ovat vieneet kunnalta merkittävästi veropohjaa, eikä valtionosuusjärjestelmä ole vastannut muutokseen. Samalla erityisesti erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kasvaneet luonnottomasti palvelujen kysynnän kuitenkaan olennaisesti lisääntymättä. Kunnanhallitus katsookin, että selviytymisen eväät on haettava rahoituspohjan palauttamisella asiaankuuluvalle tasolle ja velvoitteiden eli palvelujen mitoittamisella taloudellisesti kestävälle pohjalle. Mikään esitetty malli ei ole tuomassa tähän ratkaisua, ja siksi kaikissa tapauksissa on käynnistettävä selvitys palvelujen hallitusta supistamisesta ja kansalaisten kustannusvastuun lisäämisestä.
Vuosien saatossa kuntien vastattavaksi on siirretty ja edellytetty valtaisasti tehtäviä ja lisätty kansalaisten subjektiivisia oikeuksia. Valtion oma vastuu näistä velvoitteista on poikkeuksetta ollut pienempi osa tai se ei ole osallistunut kustannuksiin lainkaan. Tässä tarkoituksessa kysymyspatteriston kohta 1.1 on varsin oikeansuuntainen ja kunnanhallitus esittääkin siitä seuraavaa:
Kuntien vastuulla nyt olevista tehtävistä valtiolle tai muulle toimijataholle rahoitusvastuineen tulisi siirtää seuraavat tehtävät taikka palvelut;
Ammatillinen koulutus kaikessa laajuudessaan valtion järjestettäväksi.
Palo- ja pelastustoimi, sekä sairaankuljetus ja siihen liittyvä ensihoito siirrettävä joko kokonaisuudessaan valtion vastattavaksi taikka palautettava niiden peruskuntien hoidettavaksi, jotka omalta osaltaan niin haluavat.
Erikoissairaanhoito tai ainakin erityisen kallis erikoissairaanhoito valtion vastattavaksi.
Kehitysvammahuollon laitoshoito ja vaikeasti kehitysvammaisten perusopetus valtion järjestettäväksi.
Maaseutuhallinto myös paikallistasolla Te- keskusten vastattavaksi.
Ympäristönsuojelutehtävät sekä ympäristölupa- ja rakennuslupa-asiat ympäristökeskusten vastattavaksi.
Yksityistiet tiehallinnon vastattavaksi.
Ajokorttitodistusten hankinta- ja kustannusvastuu AKE:n vastattavaksi.
Yli 18-vuotiaiden hammashoito Kelan kustannettavaksi.
Ilmaislääkkeiden ja hoitotarvikkeiden kustannukset Kelan vastattavaksi.
Työterveyshuollon järjestämisvastuu työnantajille yhdessä Kelan kanssa. Kunnilta pois ehdoton työterveyshuollon järjestämisvastuu.
Yritysneuvonnan ja yritystukien järjestäminen kaikessa laajuudessaan Te- keskuksille.
Kirjastojen ja kansalaisopistojen ylläpito lääninhallituksille taikka lääninhallituksen tilaamana muun toimijatahon ylläpidettäväksi
Lastensuojelun laitoshuolto lääninhallitusten vastattavaksi.
Normitettu/ perustoimeentulotuki, työmarkkinatuki, elatustuki, omaishoidontuki, lasten kotihoidontuki Kelan vastattavaksi.
Edunvalvonta maistraattien vastattavaksi.
Työllistämisen organisointi ja kustannusvastuu työhallinnon vastattavaksi.
Ympäristöterveydenhuolto, elintarvikevalvonta, eläintensuojelu ja terveystarkastajien nykyiset tehtävät lääninhallitusten vastattavaksi.
Kuluttajaneuvonta ja velkaneuvonta yleisen oikeusavun tavoin valtion vastattavaksi.
Verotuskustannukset kaikessa laajuudessaan valtion vastattavaksi.
Väestönsuojelun kaikkinainen suunnittelu- ja toteutusvastuu pelastuslaitoksille siitä riippumatta, kuka on niiden ylläpitäjä. Väestönsuojelun kustannusvastuu valtiolle.
Eläinlääkintähuolto Te- keskuksille taikka maa- ja metsätalousministeriölle.
Päihdeongelmaisten katkaisu- ja laitoshoito Kelalle.
Joukkoliikenteen taloudellinen tuki valtion kokonaisuudessaan vastattavaksi.
Ulkomaalaisten sairaanhoito valtion vastattavaksi.
Valtion toimenpitein kunnalle aiheutettujen kustannusten (kutsunta- ja asevelvollisten terveystarkastukset, vankien terveydenhoito, tuomitsematta jätettyjen mielisairaanhoito yms) valtion vastattavaksi.
Kunnan valtion viranomaisille virka-apuna annettavista suoritteista täysi korvaus.
Vammaispalvelulain tarkoittamien erityispalvelujen järjestäminen (ajoneuvot, asuntojen muutostyöt, kuljetuspalvelut, avustajat) lääninhallitusten vastattavaksi.
Tahdosta riippumaton pakkohoito ja yleisvaarallisten tartuntatautien kustannukset valtion vastattavaksi.
EU rahoitukseen liittyvä julkinen taloudellinen tuki yksinomaan valtion vastattavaksi.
Jätteiden käsittely ja kaatopaikkojen ylläpito valtion vastattavaksi.
Kriminaalipsykiatria valtion vastattavaksi.
Valtiolta tulee tämän ohella poistaa :
1. Kaikkinainen normiohjaus-oikeus lukuun ottamatta lakien taikka asetusten suoranaisia määräyksiä.
2. Oikeus määritellä kuntaa sitovasti asiakkailta perittävistä palvelu
maksuista.
Terveydenhuollon kustannuskriisin yksi olennaisimmista syistä on vastoin kansanterveyslain puhdasoppista linjausta valloilleen ryöstäytynyt käytäntö, että terveyskeskuksissa ja sairaaloissa sallitaan työskennellä virka- ja työsopimussuhteisten lääkäreiden ohella myös muun työnantajan ( firmat) palveluksessa olevia, joiden kustannukset ovat toisaalta olennaisesti korkeammat kuin oman henkilökunnan ja joka käytäntö toisaalta vähentää kiinnostusta työskentelyyn kunnallisena lääkärinä. Vaikka niin sanotaankin, kysymyksessä ei ole yksityistäminen, koska keikkalaiset eivät saa tulojaan potilaalta vaan kunnalta.
Kunnanhallitus pitää hoitotakuun tuomaa erityistä velvoitetta ja valloilleen ryöstäytynyttä käytäntöä julkisen terveyden huollon taloudellisten resurssien tuhlaamisena ja järjestelmää sekavana ja vaikeasti hallittavana. Mitkään kuntarakenteet eivät tilannetta korjaa, vaan on puututtava järjestelmän toimivuuteen. Oikeasti yksityinen ja oikeasti julkinen järjestelmä on erotettava ja pidettävä toisistaan erillään. Tämän mukaisesti kunnanhallitus esittää, että valtioneuvosto ryhtyisi toimenpiteisiin - turvatakseen terveydenhuollon toimivuuden palvelukysynnän edelleen ikääntymisen vuoksi kasvaessa - kansanterveyslainsäädännön muuttamiseksi siten, että " Lääkärin joka työskentelee terveyskeskuksessa taikka julkisen hallinnon ylläpitämässä sairaalassa, tulee olla virka- taikka työsopimussuhteessa ko toimintayksikön ylläpitäjään." Siitä seuraisi selkeästi rajanveto julkiselle ja yksityisille palvelutuottajille, joka johtaisi oikeaan kustannusvastuuseen, oikeaan kilpailuun ja aitoon yksityistämiseen, joka ei mahdollista yksityisyyden varjolla kohtuuttomia kustannusrasitteita julkiselle terveydenhuollolle.
Lisäksi valtionosuusjärjestelmää on kehitettävä niin, että valtio osallistuu nykyistä suuremmalla panoksella edellyttämiensä julkisten palvelujen ja kunnille antamiensa velvoitteiden kustannuksiin sekä osallistuu täysimääräisellä osuudella kustannusten todelliseen kehitykseen.
Kysymysten kohtaan 1.2 kunnanhallitus toteaa, ettei ammatillisen koulutuksen siirto koko laajuudessaan valtiolle aiheuttaisi mitään erityisiä ongelmia, päinvastoin kunnille nyt aiheutuvien koulutuskustannusten ja koulutuksesta saatavan elinikäisen hyödyn kohdanto muuttuisi nykyistä oikeudenmukaisemmaksi ja koulutuslinjojen ohjaus kokonaisvaltaisemmaksi, jos toiminta- ja kustannusvastuu olisi valtion taikka valtio ainakin vastaisi kaikista ammatillisen koulutuksen kustannuksista.
Kysymysten kohtaan 1.3 kunnanhallitus toteaa, että palo- ja pelastustoimen, väestönsuojelun, sairaankuljetuksen ja siihen liittyvän ensihoidon siirtäminen valtion vastuulle on mitä toivottavin suuntaus erityisesti sen jälkeen, kun aluepalolaitokset muodostettiin vahvassa ministeriöohjauksessa ja kustannusten jäädessä kunnille. Myös palo- ja pelastustoimeen - kuten muihinkin julkisiin palveluihin - on saatava enenevässä määrin yhdistettyä kokonaisvastuuta ja siihen kuuluvaa kustannusvastuuta. Aluepalolaitosten toiminnan tulokset eivät tue käsitystämme tehokkaasta ja kustannustietoisesta toiminnasta, vaan toiminta on etääntynyt kunnista ministeriöohjaukseen ja ammattihenkilöstön professionaaliseen toteutukseen, jossa edunvalvonta on vähintäänkin yhtä voimakas toiminnan ohjaaja kuin palvelutarpeiden tiedostaminen. Esimerkiksi palkkojen yhtenäistäminen alueittain on tuottanut merkittäviä lisäkustannuksia tavalla, joka muussa kunnallishallinnossa ei tulisi kysymykseenkään. Valtiovetoisena toiminta olisi kansallisena turvallisuusjärjestelmänä paremmin hallittavissa nykyjärjestelmää paremmin sidoksissa rahoittajaansa. Kun sairaankuljetus nyt on kansanterveyslain mukaista, kunnan/ terveyskeskuksen vastuulla olevaa toimintaa, uudelleen järjestelyissä se tulisi määrätä pelastuslaitoksille, siitä riippumatta kuka niiden ylläpitäjä on. Jos tehtäviä ei haluta siirtää valtiolle, kunnille tulisi palauttaa mahdollisuus itsenäisesti ratkaista, pitävätkö ne yllä omaa pelastuslaitosta vai liittyvätkö osaksi suurempaa yksikköä. Myös sairaankuljetuksen asiakaspalvelumaksuja tulee tarkastella osana asiakkaiden omavastuun olennaista lisäämistä.
Edellä olevaankin tukeutuen Juuan kunnanhallitus katsoo, että Juuka tulee kaikissa mahdollisissa kunta- ja palvelurakennehankkeen toteutusvaihtoehdoissa säilyttää itsenäisenä kuntana, joka omista lähtökohdistaan ja paikallisiin olosuhteisiin parhaiten toimivalla tavalla tuottaa kunnalta edellytetyt palvelut joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa.
Kunta- ja palvelurakennehankkeessa tulisi nyt ensisijaisesti keskittyä hyvinvointipalvelujen priorisointiin, niiden oikeaan mitoittamiseen, palveluiden kustannusten rahoituksen turvaamiseen, palvelujen supistamiseen rahoitusedellytyksiä vastaavalle tasolle ja kunkin kunnan omiin, itsehallintoon perustuviin ratkaisuihin siitä, mitä palveluja se kunnassaan tuottaa. Kansallinen yhteisvastuu edellyttää toimivaa kustannuksia tasaavaa valtionosuusjärjestelmää, muutoin on vaarana, että vastuu palvelujen rahoituksesta jää muodostettaville alueille, joiden kantokyky säilyy kuitenkin kokonaisuutena ennallaan.
Khall päätös
Hyväksyttiin