16.09.2016 14:41 | Markus Hirvonen

Maakunta- itsehallintoa vai paluu tiukkaan valtio-ohjaukseen?

 

 

Minua on pyydetty kirjoittamaan ymmärrettävästi maakuntahallinnon lakipaketista. Tehtävä ei ole ihan helppo sillä 800-sivuinen paketti on ensinnäkin pitkä ja toiseksi korulauseiden sisältämä. Uudistuspaketti sisältää erittäin isoja kysymyksiä suhteessa kunnan ja kuntalaisten asemaan jatkossa. Kuntahan on olemassa lähtökohtaisesti peruspalveluja varten ja sillä on verotusoikeus näiden palvelujen toteuttamista varten. Veroja siis kerätään ihmisiltä siksi, että voidaan tuottaa palveluja kaikille. Yksinkertaisen nerokasta.

 

Nyt puuhataan uutta oikeushenkilöä, maakuntaa. Historiassa on selkeästi havaittavissa tavoite ja tarve maakuntahallintoon aina Ståhlbergin ajoista nykypäivään. Tätä tarvetta ja maakuntatyhjiöitä on rakennettu kuntayhtymien, maakuntaliittojen ja muiden erilaisten yhteistyökuvioiden varaan. Siihen samaan kokonaisuuteen ovat linkittyneet AVI:n ja Elyn kaltaisten viranomaisten maakunnalliset- ja ylimaakunnalliset tehtävät. On muodostunut eri viranomaisten sekamelska, joka ei ole enää paras tapa palvella asiakkaita nopeasti ja tehokkaasti. Tarve maakunnalle on siis ilmeinen. Historia kuitenkin osoittaa, että aina kun maakuntahallintoa on yritetty, se on kaatunut samaan kysymykseen; Todellisen itsehallinnon puuttumiseen. Näin ollen tarve on mielestäni kuntalaisten peruspalvelujen toteuttamisen näkökulmasta juuri vahvalle maakunnalle. Valitettavasti suurimmat uhat uudistuksessa ovat samat, kuin mihin tämä uudistus on kaatunut 150 vuotta. Se on erikoista, sillä toimivaa maakuntahallintoa ei varmaan kukaan vastusta.

 

Jos et jaksa lukea pidemmälle, maakuntauudistuksen keskeiset ongelmat ovat:

 

  1. Maakuntien todellisen itsehallinnon puute

  2. Rahoitusvallan (verotusoikeus) puuttuminen

  3. Kuntien itsehallinnon kaventaminen ilman selkeitä perusteluja miksi näin halutaan tehdä?

     

 

 

Tässä sitten joitakin ajatuksia.

 

Nyt tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että maakunnasta on keskeisten elementtien perusteella tulossa heikko. Kuntalehden kyselyn mukaan kuntajohtajista vain 28% piti maakuntaa tässä mallissa itsenäisenä toimijana ja 76% piti maakuntaa valtionhallinnon etäispesäkkeenä. Oma tulkintani lakipaketista on sama kuin kollegojen. Tässä rakennetaan nyt puitteita asialle, jonka tarve on ilmeinen. Mutta keskeiset elementit, kuten oma verotusoikeus ja todellinen itsehallinto puuttuvat. Lakipaketissa ainoa itsehallinnon elementti on maakuntavaltuusto. Mutta ei maakuntavaltuustollakaan tosiasiassa ole paketin muiden kirjauksien mukaisesti juurikaan itsenäistä toimivaltaa.  Kunnilla on jatkossa verotusoikeus ja yleinen toimivalta. (Yleinen toimivalta on lakitermi, joka tarkoittaa pelkistetysti kunnan oikeutta tehdä lakisääteisten tehtävien lisäksi mitä se ikinä haluaa tehdä) Maakunnalla ei tätä oikeutta ole. Maakunta itse asiassa tekee niitä tehtäviä, jotka valtio sille määrää täsmälleen sillä rahalla, jonka valtio sille myöntää.  Näin ollen on hyvin kaunisteltua puhua itsehallinnosta, jos sitä ei tosiasiallisesti ole. Järjestys maailmassa on edelleen sellainen, että siellä missä on valta rahaan, siellä on valta toimintaan. Jos laki hyväksytään tällä tavalla, se heikentää kuntien julkista valtaa ja vastaavasti lisää valtion valtaa. Sitä valtaa käytetään maakunnan kautta.

 

Lakipaketin mukaan maakunnille siirretään suoraan kuntaverosta tietty osuus. Tämä taas johtaa selkeästi verotuksellisten erojen kasvuun. Toisin sanoen, ne kunnat jotka maksavat vähemmän veroja nyt, maksavat niitä vielä vähemmän jatkossa ja toisinpäin. Lainaan tässä kollegani Olli Riikosen laskelmia. Uudenmaan kuntalaisten keskimääräinen veroprosentti on siis 18,80 ja Pohjois-Karjalan 20,73. Kun näistä vähennetään 12,3 %-yksikköä, joka kunnilta tasaisesti viedään sote- ja maakuntauudistuksen rahoittamiseen, jäljelle jää Uudellamaalla kunnallisveron tasoksi 6,5 ja Pohjois-Karjalassa 8,43. Absoluuttinen kunnallisverojen ero on siis jatkossakin noin 2 %-yksikköä, mutta suhteellisesti tilanne muuttuu radikaalisti. Kun nyt pohjoiskarjalaiset maksavat 10 % kalliimmista palveluistaan 10 % korkeampaa kunnallisveroa, jatkossa pohjoiskarjalaiset maksaisivat kunnallisveroa noin 30 % enemmän kuin uusmaalaiset, vaikka uusmaalaisten palvelut maksavat 14,5 % enemmän kuin pohjoiskarjalaisten!  Tämä Ollin laskelma osoittaa, että maakuntauudistus ei suinkaan ole kustannusneutraali kunnille. Uudistus lisää nuorekkaiden ja väestöltään terveiden kuntien verotuksellista etumatkaa suhteessa väestöltään vanhempiin ja sairaampiin kuntiin. Sote olisi pitänyt, tälläkin kertaa, käsitellä ensin ja omana kokonaisuutena. Ei yhdistää sitä kunta- tai maakuntauudistuksiin.

 

Rahoitus

Rahoitus valtion kautta on monella tapaa ongelmallinen. Lakipaketissa on kirjaus, että valtioneuvosto voi antaa maakuntia sitovia hallintopäätöksiä palvelurakenteen kehittämisen edellyttävistä toimenpiteistä, laajakantoisista investoinneista ja tietojärjestelmäpalveluiden toteuttamisesta. Valtioneuvosto voi esim. velvoittaa maakunnan perustamaan tai lakkauttamaan toimipisteitä tai vähentämään tarpeettoman laajaa laitoskapasiteettia. Se voi myös määrätä säästötoimenpiteiden toteuttamisen keinot. Käytännössä siis valtioneuvosto päättää maakunnan palvelurakenteesta (ei maakuntavaltuusto). Maakunnat voivat toteuttaa vain sellaiset investoinnit, jotka valtioneuvosto hyväksyy. Kunnalliseen itsehallintoon kuuluu oletus, että kunnan kokoisessa yksikössä tiedetään alueen asioista parhaiten, myös investointien osalta. Nyt meidän mainiossa Siun Soten mallissa maakunnan kunnat yhdessä päättävät investoinneista maakuntaan kuntien rahoilla. Jatkossa ministeriö päättää maakunnan investoinneista. Valtion historiassa tekemät toimenpiteet ovat aina olleet enemmän keskittäviä (vaikkapa prikaatit) kuin hajauttavia. Tämä on vain yksi esimerkki, mitä voi seurata maakunnan todellisen itsehallinnon puuttumisesta rahoituksen kautta.  Tulkintani voi osoittaa vääräksi, ja toivon olevani tässä tulkinnassani väärässä.

Sote-menot ovat kasvaneet esimerkiksi meidän maakunnassa 4% vuosivauhtia. Nyt maakuntien odotetaan taittavan tämän kasvun negatiiviseksi. Jos peruspalvelujen toteuttaminen kuitenkin edellyttää enemmän rahaa, maakunnan on nämä palvelut hoidettava (perustuslaki ei salli perusoikeuksien laiminlyöntiä rahapulan vuoksi). Jos maakunnan rahat sitten loppuu, mitä lakipakettiin on kirjattu? Ensinnäkin maakunnat voivat joutua selvitystilaan. Jos taas maakunnat ovat heti selvitystilassa, ne joutuvat rajuun leikkauskierteeseen juuri niissä palveluissa, jotka ovat kuntalaisille tärkeitä. Koska tämä on tiedostettu, lakiesitykseen on kirjattu maakunnan pikavippipalvelu valtiolta eli maakunta voi ottaa lyhytaikaista lainaa. Mutta hetkinen. Maakunnan toiminnan rahoittaa valtio. Eli valtion rahoittama organisaatio lainaa rahaa valtiolta.  Sellaista automaattia ei tulisi julkisen rahoituksen sisälle luoda, sillä valtio lainaisi rahaa todennäköisesti ulkopuolelta. Ja huomattavaa on, että kuntien rahoittama sote ei tällä hetkellä kasvata valtionlainaa. Halutaanko valtionvelan piikkiin oikeasti myös sote?  Tässäkin palaamme perusongelmaan, eli todellisen itsehallinnon puutteeseen. Jos maakunnalla olisi todellinen itsehallinto verotusoikeuksineen, tämäkin ongelma poistuisi.

 

Lisäksi paketissa on myös muita korjattavia asioita. Esimerkiksi työllisyyden vastuu on tällä hetkellä hieman erikoisessa tilanteessa. Uudistuksessa esitetään, että valtion ELY-keskukset ja TE-toimistot lakkautetaan ja tehtävät siirretään maakuntahallinnon hoidettavaksi.  Työvoima- ja yrityspalveluiden tuottamisesta vastaavat yksityiset, kunnat tai kolmas sektori samaan tapaan kuin sote-uudistuksessa. Nyt ilmeisesti on ajatus, että maakunnan käyttäisivät ostopalveluita. Tästä aiheutuu päällekkäistä työtä, lisää byrokratiaa ja lisäkustannuksia, sillä yksityiset eivät voi hoitaa viranomaistehtäviä. Yritykset voivat toki tehdä työnvälitystehtäviä, kuten haastatella työttömiä, mutta niillä ei ole pääsyä viranomaisrekistereihin eivätkä ne voi antaa virallisia lausuntoja. Tarvitaan virkavastuulla toimivia virkamiehiä kirjaamaan tietoja ja antamaan etuuden maksajaa sitovia lausuntoja. Työllisyyden hoito tulisi siis olla kunnilla jo tästäkin syystä. Lisäksi tietenkin kunnissa on asiaan liittyvää paikallisosaamista ja nykyisen työvoimahallinnon onnistuminen vaihtelee erityisesti vaikeasti työllistettävien osalta.

 

Kunnan tehtävä on jatkossakin tuottaa tietyt peruspalvelut. Näin ollen tässä muutoksessa on kiinnitettävä erityistä huomioita ensinnäkin selkeisiin tehtävänjakoihin. Siun Soten yksi vaikeimmista asioista on ja tulee olemaan, erilaiset rajapinnat. Kunnan järjestämät sote-palvelut olivat luonnollisesti linkittyneinä muihin kunnan palveluihin. Nyt, jos maakunnat syntyvät, valtion vahvassa ohjauksessa olevat yksiköt sopivat kuntien kanssa toimintojen rajapinnoista. Siun sotessa ei ollut mitään ongelmia perustuotannossa, vaan kaikki ongelmat alkoivat juuri rajapintojen tullessa keskusteluun. Kuntien kanssa neuvottelu oli helppoa, sillä meillä oli selkeästi sama tavoite. Mutta mikä on silloin neuvottelumenettely, kun osapuolena on maakunta (valtio) ? Se ei missään nimessä saa johtaa valtiovallan saneluun maakuntien kautta kunnille. Konkreettisesti tämä voisi tapahtua mm. kiinteistöjen osalta, jos maakunta sanelee hintatason tai vuokrattavien kiinteistöjen määrän. Tässä valtio on luvannut kantaa vastuuta kiinteistöistä, mutta tämä kokonaisuus tulisi vieläkin selvemmin valmistelussa sopia kaikkien muiden rajapintojen osalta. Kiinteistöt, ruokapalvelut, siivouspalvelut ja ICT nyt vaikka esimerkkeinä. Tähän liittyy lakiesityksen yksi mielenkiintoinen kysymys. Mikä on kuntien yhteistoimintaelin jatkossa? Nyt meillä on kuntayhtymiä ja maakuntaliitto. Nyt kun ne lakkaavat, ja maakunta ei ole kuntien elin, missä hoidetaan kuntien yhteistyökuviot? Kun asiaa kriisien kautta miettii, tässä onkin haaste. Ei kai kukaan halua, että maakuntiin muodostuu uusia kuntayhtymiä tekemään rajapintatyötä?

 

On hyväksyttävä, ettei valmista mallia saada aikaan heti. Toimiva maakuntahallinto edellyttää vähintään 10 vuoden systemaattisen kehitystyön. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, ettei näillä hyvinkin selvillä lain puutteilla aseteta maakuntia heti asemaan, jossa ne menettävät kansalaisten luottamuksen. Näinhän voi käydä, jos rahoituksen osalta maakunnat ovat heti ensimmäisen vuoden jälkeen selvitystilassa ja sen välttämiseksi saneeraavat toimintaa ja henkilöstöä maakunnissa. Ja toiseksi, jos maakunnasta tulee vain valtion tiukka asetuskoneisto ilman mitään itsehallinnon elementtejä. Kuntien itsehallinnon kaventaminen maakuntauudistuksen ei ole hyväksyttävää, ellei uudistuksessa kyetä selkeämmin kertomaan itsehallinnon kaventamisen positiivisia perusoikeusvaikutuksia. Oikeustieteessä on selkeä näkemys, jonka mukaan jokin yksittäinen perusoikeus, kuten asukkaiden oikeus itsehallintoon, voi kaventua, jos muut perusoikeudet, kuten sote-palveluihin liittyvät perusoikeudet, samalla edistyvät. Tämä lakipaketti ei missään kohdassa selitä, mitä ovat terveyserot Suomessa, millä alueilla ne sijaitsevat ja miten niitä on tarkoitus kaventaa. Pelkkä lauseke ”kavennetaan terveyseroja” ei ole sellainen peruste, jonka perusteella voitaisiin todeta yksilönoikeuksien parantuvan. Varsinkin, kun samaan aikaan tavoitellaan 3 miljardin euron säästöjä.

 

Nyt kansanvallalla on paikka miettiä, viedäänkö uudistus puutteineen läpi sen vuoksi, että kukaan ei enää jaksa keskustella ja tehdä uudistusta? Siihen voisi lohdullisesti sanoa, että ei alusta tarvitse aloittaa. Mutta kuten talon rakennuksessa, perusteet tulee laittaa kuntoon ensin. Sitten voidaan laittaa paikalleen kivitasot ja hienot kaakelit. Maakuntahallinto on tarpeellinen ja kannatettava uudistus kaikin puolin tavoitteiltaan, mutta Suomen historian suurinta uudistusta ei pidä tehdä hätiköidysti.

 

 

 

 

Kommentit:

16.09.2016 14:39 |
16.09.2016 14:40 |
17.09.2016 10:50 | opis
Hyvä pohdinta, haasteiden esiinottaminen korjauskommentein. "Yhteiskunta ja yhteisö on sitä mitä se tekee pienimmilleen". SWOT - pohdintaa tarvitaan jatkuvan parantamisen periaatteella = LAATUJÄRJESTELMÄ

Lisää kommentti


Lähettäjä: 
Sähköpostiosoite: 
Kuvavarmennus
 
« Takaisin

Juuan kunta

Juuan kunnantalo

Avoinna ma-pe klo 9-15
Poikolantie 1, 83900 Juuka 
P. 040 104 2000
Fax. (013) 472 123


PUHELINLUETTELO »
YHTEYSTIEDOT »
YHTEYDENOTTOLOMAKE »

Etsitkö näitä?


Kartat

Matkailuinfo


Kirjasto