19.09.2017 11:13 | Markus Hirvonen

Sote:ssa kuluja ei muodosteta!

Entinen työkaverini Pohjois-Karjalan keskussairaalasta, kirurgi Heikki Ahtola kirjoitti ajatuksia herättävän mielipidekirjoituksen sanomalehti Karjalaisessa. (Mielipide 13.9.2017) Kirjoitus luettavissa alhaalta. Siinä Heikki käsittelee keskussairaalan tilannetta säästöpaineiden maailmassa. Ajattelin itsekin tarttua aiheeseen, joka on minulle hyvinkin tuttu. Miksi? Koska Suomessa ei näköjään ymmärretä perusasioita siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset rakentuvat, vaan uskotaan kulujen muuttuvan poliittisella tai hallinnollisella päätöksellä. Niin ei ole. Ei nyt, eikä tulevassa maakunnassa.

SOTE:ssa kuluja ei muodosteta-> ne MUODOSTUVAT

 

Ajatellaanpa ensin vaikka sairaalaa. Kuluja muodostuu siinä ihan perusasioista, kuten sairaalan lämmityksestä, sähköstä ja veroista. Ne ovat kuluja, jotka voidaan ennakoida lähes eurolleen.  Toiminnassa voidaan ennakoida periaatteessa se osa, joka on aina olemassa ja ei juurikaan muutu. Näin puhutaan kiinteistä kustannuksista. Suurin kiinteä rahamäärä menee tietenkin henkilöstön palkkoihin. Sairaalassa on oltava henkilöstö sitä varten, jos jotain sattuu; Kolari, putoaminen, allerginen reaktio, sydänkohtaus, aivoinfarkti, vakava psyykkinen häiriö, synnytys, iso verenvuoto tai mikä tahansa äkillinen asia. Tätä kutsutaan PÄIVYSTYSVALMIUDEKSI. On siis oltava tietty määrä ammattilaisia, vaikka mitään ei sattuisi. Keskikokoisessa sairaalassa( kuten Joensuu) on oltava mm. kirurgian, lastentautien, tehohoidon, sisätautien, psykiatrian, naistentautien ja neurologian päivystys. Tämä tarkoittaa luonnollisesti lääkäreitä , hoitajia, laitoshuoltajia, psykologeja, apteekin henkilöstöä, röntgenia, laboratoriohenkilöstöä ja niin edelleen. Kokonaisuudesta ei voi puuttua yhtään ammattiryhmää, muuten paletti hajoaa. Tästä muodostuu tietty perustaso, jolle voidaan laskea hinta.  Se muodostuu pääosin palkoista (peruspalkka, vuorolisät, päivystyskorvaukset) Tämä voidaan periaatteessa aika tarkastikin etukäteen laskea, mutta siitä ei voida lainkaan säästää. Päivystysvalmiuden hinta voidaan vain laskea, ja sen jälkeen se lasku on maksettava, jos halutaan tämä valmius säilyttää. Ja mitä laajempi on erilaisten sairauksien hoitovalmius, sitä enemmän se luonnollisesti euroissa maksaa. Pohjois-Karjalassa on perinteisesti haluttu mahdollisimman laajaa päivystystä, joka johtuu välimatkoista.

Sairaalassa ei pelkästään päivystetä, mutta päivystyksen olemassaolo takaa kaiken muun hoidon. Se monta kertaa unohtuu, että laajan päivystyksen olemassaolo sairaalassa on edellytys kaikelle muulle annettavalle hoidolle. Tämä johtuu siitä, että työtä tehdään koko ajan, vaikka kiireellisiä potilaita ei ole. Tyhjäkäyntiä ei ole lainkaan, kun sairaalassa töissä olevat lääkärit leikkaavat polvia, hoitavat sydäntautien tutkimuksia, pitävät syöpäkontrolleja ja antavat pitkäkestoista psykiatrista hoitoa. Tähän perustuu pitkälti Suomen terveydenhuollon järjettömän kova tehokkuus; Kiireellisiä tapauksia varten työssä olevat ammattilaiset hoitavat koko ajan kiireettömiä potilaita. Ja jos jotain sattuu, kiireelliset menevät tietenkin ohi. Mutta kovan luokan osaamista ei ole ilman päivystysvalmiutta. Jos sairaala ei päivystä, siellä ei tehdä myöskään vaativia muita toimenpiteitä, koska silloin ammattilaiset ovat töissä päivystyssairaaloissa. Asia ei ole aivan näin yksinkertainen, mutta pääpiirteissään näin.  

Sama logiikka on sosiaalihuollossa, vaikkapa lastensuojelussa. Tietty määrä sosiaalityöntekijöitä on oltava koko ajan töissä sitä varten, jos joku perhe tarvitsee kiireellistä apua. Jos kukaan ei tarvitse, aina on työtä tehtäväksi. Mutta kiireellinen ajaa sitten ohi kiireettömästä. Tämä valmius maksaa, ja sekin lasku on vain maksettava. Sekä kiireellinen terveydenhuolto että sosiaalihuolto ovat laissa määrättyjä palveluita, joiden tarjoaminen on kunnille pakollista, oli rahaa tai ei. Siun Sote on meillä se toimija, joka hoitaa asiat kuntien puolesta.

Nämä ovat siis lähes kiinteitä kustannuksia, joiden määrä voidaan ennakoida. Kirjallisuudesta ei täysin löydy tyhjentävää vastausta, paljonko on kiinteiden kustannusten osuus Sote:sta, mutta se asettunee aika korkeaksi, jopa 70-80% tietämille. Loput ovatkin sitten kustannuksia, joiden määrää ei oikein voi ennakoida. On nimittäin aika mahdotonta ennakoida, kuinka paljon ihmisiä sairastuu vakavasti harvinaiseen syöpään kuluvana vuonna. Tai kuinka monta KYS:n hoitoa tarvitsevaa aivoverenvuotoa tapahtuu. Osaammeko sanoa, kuinka monta vakavasti sairasta lasta syntyy? Kuinka monta ihosyöpää paljastuu ensi vuonna, sellaista syöpätyyppiä, johon purevat vain ne kaikista kalleimmat lääkkeet? Osaammeko ennustaa kehitysvammaisten määrän syntyvistä lapsista, joiden perheet tarvitsevat välittömästä tehostettua tukea? Tiedämmekö huostaanottojen määrän ensi vuonna? Tiedämmekö, kuinka monta päivää sote-henkilöstö on poissa ensi vuonna?  Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta vastaus on aina sama. Me osaamme vain arvioida, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta nämä muuttuvat kustannukset menevät joko ylös tai alas sen mukaan, mitä väestölle kuluvana vuonna Sote-asioissa tapahtuu. Silloin talousarvioiden summat heiluvat kokonaisuutena miljoonissa ylös tai alas, ja niihin vaikuttaminen kuluvana vuonna on lähes mahdotonta. Tämän erityispiirteen vuoksi kuluja Sote:ssa ei voida muodostaa, vaan ne muodostuvat sellaisiksi kuin muodostuvat. AINA voidaan tietenkin tehdä asioita paremmin, tehostaa prosessia ja etsiä tehokkuutta. Mutta suomalainen terveydenhuolto on jo maailman mittakaavassa erittäin tehokas ja tehokkaimmasta tehostaminen on tietenkin haastavampaa kuin tehottomasta.

 

Tämän vuoksi ”kassi rahaa kunnista soteen”- budjetointitapa ei ole kovinkaan hyvä. Sillä tavalla voidaan toki toimia ennusteiden rajoissa, mutta sen edellyttäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Toivoa sitä voi ja pitääkin. Mutta loppujen lopuksi jokainen potilas hoidetaan ja jokainen sosiaalisen puolen apua tarvitseva saa avun, koska nämä ovat lakisääteisiä palveluja. Edellyttäminen tarkoittaa, että sote-organisaatio velvoitetaan säästämään kaikesta muusta. Se taas johtaa monta kertaa ilmiöön, että ammattilaiset eivät viihdy työpaikassa ja rekrytointiongelmat alkavat. Ja silloin on vaarassa se elintärkeä sote- päivystys. Joensuun tapaiselle sairaalalle ja sen päivystysvalmiudelle suurin uhka ei ole sote-uudistus tai KYS, vaan ammattilaisten saatavuuden varmistaminen. Jos sairaala ei jostain syystä saisi ammattilaisia riittävästi takaamaan päivystystä, alkaisi keskustelu laajan päivystyksen menettämisestä. Ja Joensuussa, jos missä, tarvitaan laaja päivystys.  Ja Pohjois-Karjalassa tarvitaan laaja sosiaalipuolen päivystys, sitä edellyttää tietysti lakikin.

 

Mielestäni Sote:n palvelut ovat sivistyspalveluiden kanssa edelleen julkisen vallan tärkeimmät tehtävät. Näistä päätettäessä on muistettava, ettemme voi hallita hallintopäätöksillä kaikkea. Sen vuoksi on ymmärrettävä, miten Sote-kulut muodostuvat sen sijaan, että harmittelemme niiden kasvua. Ne kasvavat, koska ihmiset elävät pidempään ja hoidot kehittyvät. Nousseet kulut ovat taanneet enemmän elämää ja parempia palveluita. (pääosin, tietenkin tehottomuuttakin on) Mutta päätettäessä rahasta, pitää puhua myös arvoista ja etiikasta; Mitä päätösten jälkeen tapahtuu? Mitä tiukka raami tarkoittaa potilaalle? Onko se edes arvioitu? Eettinen keskustelu päätöksenteon taustalle pitää aina tehdä, kun kyseessä ovat sote-palvelut. Nyt Suomessa sote-palveluiden rahoitus lasketaan sen mukaan, mikä on valtion ja kuntien kantokyky. Siitäkin pitäisi käydä eettinen keskustelu, onko se oikea tapa. Olisiko oikeampi tapa miettiä, mikä on väestön arvioitu sote-palveluiden tarve? Sen jälkeen määritettäisiin se taso, jolla ihmiset halutaan hoitaa. Siitä muodostuu sitten palveluiden hinta.

 

Kunnat kokoontuvat ohjaamaan Siun soten taloutta lokakuussa. Perussopimuksen mukaan kokouksessa puhutaan vain rahasta, joten siellä ei puhuta sisällöistä. Haluaisin, että kunnat omistajina olisivat paremmin tietoisia siitä, mitä talousohjaus vaikuttaa potilaalle ja asiakkaalle.


Toivon, että Heikki Ahtolan aloittamaa keskustelua jatkettaisiin yhteiskunnassa laajasti. Koska kuluja ei muodosteta, vaan ne muodostuvat väestön tarpeesta.

Heikki Ahtolan kirjoitus:

 




                          

Lisää kommentti


Lähettäjä: 
Sähköpostiosoite: 
Kuvavarmennus
 
« Takaisin

Juuan kunta

Juuan kunnantalo

Avoinna ma-pe klo 9-15
Poikolantie 1, 83900 Juuka 
P. 040 104 2000
Fax. (013) 472 123


PUHELINLUETTELO »
YHTEYSTIEDOT »
YHTEYDENOTTOLOMAKE »

Etsitkö näitä?


Kartat

Matkailuinfo


Kirjasto