Kohtaamispaikka Ellinkulmalla istuudumme yhdessä juttelemaan Arjen Sankariksi ilmiannetun Helena Gröhnin kanssa. Hänellä on juuri kampaamossa kauniiksi laitettu tukka ja hänen kasvoiltaan välittyy lempeä hymy. Helena kertoo, että tänään hänellä on ollut erityisen hyvä päivä.

Juuan kunnan Arjen Sankariksi Helena ilmiannettiin merkittävästä vapaaehtoistyöstään ikäihmisten avustamisessa ja sopeuttamisessa digiloikkaan. Eläköidyttyään leipätyöstään hän halusi vielä tehdä jotain. Vipeltäjäksi itseään tituleeraten hän kertoi kokeneensa, että hänellä olisi vielä paljon annettavaa.

Vuoden 2017 alussa hän saikin tärkeän tehtävän; ”Sinusta tulee digiohjaaja”, näin todettiin Ellinkulmalla pidetyssä kokouksessa ja siitä alkoi Helenan taival digitreenien parissa. Digitreenien ohjaajana Helena ennätti toimia vuoden 2024 kesään saakka. Reilut seitsemän antoisaa vuotta. Jokainen keskiviikko digiosaamista harjoiteltiin ja ryhmä oli alusta saakka väkeä pullollaan. Jokainen ryhmässä kävijä sitoutui mukaan, kaipasi apua ja kysymyksiä kysyttiin uutterasti. Usein ryhmään saapuvat totesivat, etteivät he osaa mitään, Helena vakuutti kuitenkin kaikille ryhmään tuleville, että yhdessä osataan. Ja niin osattiin ja opittiin. 

Hoetaan, että kyllä joku auttaa, sukulaiset ynnä muut. Jos näitä auttajia ei kerta kaikkiaan ole, niin sormi menee suuhun. Tiedotusvälineissä pyydetään katsomaan jostain fi-osoitteesta, mitä siellä sanotaan asiasta. Jos ei ole tietokonetta, ja varsinkaan, kun ei osaa, niin miten katsot? Ihmettelee Gröhn.

Helena kertoo, että ilmianto Arjen Sankariksi tuntuu hyvältä ja se on osoitus siitä, ettei vuosien työ ole mennyt hukkaan. Hän kuvailee itseään ihan tavalliseksi ja mielellään toisia arjessa auttavaksi. Digiasioissa hän sanoo olevansa apuna kaikille ikäihmisille ja apua tarvitseville. Ikäihmisten kanssa työskentely digitreenien parissa oli hänelle luontevaa ja yhteistyö oli aina vastavuoroista.

Kysyttäessä kuka hänen mielestään olisi Arjen Sankari nostaa hän esiin tasapuolisesti kaikki digitreeneissä käyneet. Heidän kanssaan ollaan kaikki yhtä digiperhettä, Helena toteaa.

"Asioita pidetään itsestään selvinä, mutta kun ne eivät ole"

Helena kummastelee, miksi näin varhain ylipäänsä ajetaan läpi digitaalisuutta, kun digiloikan aika olisi hänen mielestään vasta noin 30 vuoden päästä. Kaikki ikäihmiset eivät kykene toimimaan digitaalisessa maailmassa.

Vaikka olen jo noin 72-vuotias, osaan itse käyttää digilaitteita, sillä olen aikuisiässä käynyt jonkin verran kouluja. Asioita pidetään itsestään selvinä, mutta kun ne eivät ole, ollaan liian edellä asioista. Ymmärrän, että nuoria pitää opettaa mm. työelämä vaatii toimimaan näiden härpäkkeiden kanssa, mutta samalla pitää ottaa huomioon, että kaikki ikäihmiset eivät kykene digitaalisessa maailmassa toimimaan, huomauttaa Gröhn.

Tarve digiohjaukseen oli 7 vuotta sitten suuri, on sitä edelleen ja tulee takuulla jatkossakin olemaan. Gröhn kannustaa kaikkia hyödyntämään nykyään toimivaa digineuvontaa, jota järjestetään keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 9.00–15.00 Kohtaamispaikka Ellinkulmalla. Paikalla palvelee digineuvoja Kalle Korajoki ja hänen sijaisenaan digineuvontaa on antanut myös Jukka-Pekka Nykyri.

Helena itse lopetti digiohjauksen sairauksien vuoksi. Monenlaisista asioista luopuminen on kuitenkin tuonut hänelle vapauden. Tuo vapaus merkitsee hänelle sitä, että hän saa vain olla. Vapaa-aikansa Helena viettää yhdessä puolisonsa kanssa, jonka rinnalla on saanut kulkea kiitettävät 55-vuotta.

Minulla on hyvä olla. Olen vapaa. Jos jotain kuitenkin toivoisin, niin se olisi terveyttä. Helena kertoo rauhallisesti hymyillen.