Kunnanjohtajan blogin pääkuva

Sisältöjulkaisija

angle-left Kansalaisopiston myynnistä

 

 

Juuassa on nyt käynnissä hyvä "pöhinä" monellakin sektorilla. Olemme aloittamassa selvityksen uuden Kansallispuiston perustamisesta, Satama-hankkeemme etenee, kuntastrategia alkaa näyttää hyvältä ja yritysten kanssa yhteistyömme tiivistyy. Moni asia on vielä valmistelussa ja tulee julkisuuteen sitä mukaa kun hommat etenevät. Uskoni tulevaisuuteen on vahva. 

Tämän blogikirjoituksen teemaksi valitsin kuitenkin Juuan kansalaisopiston myyntiasian, kun se koetaan tärkeäksi. Aloitetaan kahlaamaan asiaa:

Maanantaina 30.5. Juuan kunnanvaltuusto palautti asian kunnanhallitukselle. Syy palautukselle oli varsin looginen, kun asian valmistelu kunnanhallituksessa oli kesken. Asia oli kesken, sillä hallituksen vastatarjoukseen 210 000 euroa ei reagoitu mitenkään ja kunnanhallituksen piti lomalla ollessani kokouksessaan 23.5. muodostaa oma kantansa ennen valtuuston käsittelyä. Vastatarjoukseen odotettiin vastausta, jota ei lomallani ollessani annettu ja asia meni sitten ilman kunnanhallituksen kantaa periaatteessa valmistelemattomana valtuustoon. Siinä ei ollut sen kummempaa. Kunnan näkökulmasta asia oli siis kesken. Hallitus otti kantaa vain alkuperäiseen tarjoukseen.

Jos palataan historiaan, niin keskustelu Kansalaisopiston myynnistä sai alkunsa talvella, kun Puu-Juuan hotellihankeyrittäjät esittivät kiinnostuksensa rakennusta kohden. Itse rakennushan on kunnan kannalta suhteellisen hyvällä käytöllä, meille kaikille tärkeän Kansalaisopiston toiminnassa ja myös varhaiskasvatus käytti säännöllisesti tiloja. Rakennus on lisäksi todella hyvässä kunnossa ja yksi upeimpia maamerkkejämme. Toisaalta Juuan elinvoiman kehittämistä haluttiin edistää, joten myyntiin suhtauduttiin positiivisesti.

 

 

Hallituksen kannan jälkeen kävin keskusteluja opiston henkilökunnan kanssa ja paneuduin heidän huoliinsa, kun sana mahdollisesta luopumisesta alkoi levitä. Tässä täytyy muistaa, että opiston rakennus on monelle rakas työ- ja opiskelupaikka, eikä moni kevyin perusteluin siitä siirtyisi. Paitsi silloin, jos hyviä ja korvaavia tiloja löytyisi.

Aikatauluhan oli varsin tiukka, sillä henkilökuntakierroksen jälkeen elettiin jo kevättä ja kesä lähestyi kovaa vauhtia. Hotellihankkeen edistämiseksi käynnistimme kunnassa selvityksen siitä, mitä kaikkea Kansalaisopiston siirto pitäisi sisällään ja ennen kaikkea mitä se veronmaksajille maksaisi. Kävi ilmi, ettei korvaavien tilojen löytäminen olisi kovinkaan yksinkertaista, sillä jokaisella opetusmuodolla oli omat vaatimuksensa (käsityöt, musiikki jne.) Etenkin kangaspuiden sijoittelu vaatisi runsaasti tilaa. Henkilökunta teki pitkää päivää saadakseen tilaratkaisut mietittyä asiakasystävällisellä tavalla. Lopulta hintalapuksi mahdolliselle siirto-operaatiolle muodostui noin 50 000 euroa. Jos asian asettaa vertailuun, tuolla rahalla saisi palkattua yhden kokopäiväisen työntekijän vuodeksi esim. varhaiskasvatukseen ja vielä rahaa jäisi pyörittää toimikuntiakin. Ei siis mikään pikkuraha.

Selvitys kuitenkin osoitti sen, että toiminnot ovat uudelleen järjestettävissä, joten kunnanhallitus päätti laittaa rakennuksen elinvoimapoliittisista syistä myyntiin. Selvyyden vuoksi on todettava, ettei kunta missään vaiheessa aikonut rikastua myynnillä. Mutta kunnan toiminnan on viime kädessä perustuttava Suomen lainsäädäntöön eli mahdollisella alihinnalla myynnin on aina perustettava lakiin ja oikeuskäytäntöön.

Kuntalain 130 §:ssä säädetään kunnan omistamien kiinteistöjen markkina-arvon määrittämisestä. Keinoja laissa on kaksi. Arviokirja sekä julkinen myynti. Päätimme valmistelussa hankkia päätöksentekijöille parhaat mahdolliset tiedot, joten tilasimme arviokirjan ja Hotellihanke tilasi omansa. Molemmat arviokirjat osoittivat sen, että hinta oli noin 300 000 euroa Kansalaisopiston rakennukselle. Avoimuuden nimissä kunta tarjosi kaikille mahdollisuuden jättää rakennuksesta tarjous, joten Kansalaisopiston rakennus laitettiin julkiseen myyntiin. Pohjahinta rakentui luonnollisesti arviokirjan ja siirtokustannusten pohjalle, mutta lopullinen markkina-arvo selviäisi tarjouskilpailun kautta.

Nyt me kaikki tiedämme, että kunnalle tarjottiin 180 000 euroa rakennuksesta. Tässä vaiheessa asiasta käytiin pitkä, mutta hyvähenkinen keskustelu kunnanhallituksessa. Tiedostimme sen, että arviokirjat eivät antaneet täysin realistista kuvaa rakennuksen sen hetkisestä markkina-arvosta, joten keskustelu ohjautui siihen mikä kunnan veronmaksajien ja lainsäädännön kannalta olisi paras ratkaisu. Olin aiemmin ilmaissut ostajaehdokkaille ja julkisestikin ettei kunta voi ottaa alaskirjauksia eli tehdä tappiota myynnistä tilanteessa, jossa kunta pyöritti omaa toimintaa hyväkuntoisessa rakennuksessa ilman yhtiöittämisvelvoitetta. Opiston myynti ei siten ole vertailukelpoinen esim. yrityskiinteistöön.

Lisäksi tärkeää on muistaa, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Elinvoimapoliittiset näkemykset ovat tärkeitä, mutta eivät syrjäytä tätä asiaa. Kansalaisopiston tasearvo pelkän rakennuksen osalta on 169 000 euroa ja tämän päälle taseessa olisivat liittymät (sähkö jne.) ja tontin arvo. Se, että nollatulokseen olisi päästy, olisi tarjouksen oltava noin 205–210 000 euroa. Tämän päälle tulisi mainitsemani muuttokustannukset 50 000 euroa sekä lohkomiskulut. Kokonaisuuden hintalappu olisi siten yli 260 000 euroa. Siis, että kunta olisi päässyt nollatulokseen.

Lopulta päädyimme siihen, että otamme siirtokulut juukalaisten veronmaksajien kontolle, sillä vastaavasti hotellihankkeen edistämisestä katsoimme saavamme runsaasti hyvääkin. 50 000 euroa on kaikille iso raha, mutta suurta kokonaisuutta tässä katsottiin. Ja tuo raha ei menisi alaskirjausten kautta vaan käyttökuluista. Puu-Juuan jälleenrakentaminen on meille monelle tärkeä asia.

 

 

Kunnanhallituksen vastatarjous 210 000 euroa siis perustui siihen jo kuukausia sitten ilmoitettuun asiaan, ettei alaskirjausten tie olisi kestävä. Asia kestäisi näin lainsäädännön näkökulmasta tarkastelun ja olisi hyväksyttävissä oleva ratkaisu veronmaksajien kannalta. Hyväksymällä tarjouksen 180 000 euroa, kunta olisi ottanut melkoisen riskin siitä, että asia olisi kumoutunut tuomioistuimessa ja kaupan toteutuminen olisi viivästynyt vuosilla ja kustantanut veronmaksajille sievoisen summan rahaa oikeudenkäyntikulujen muodossa. Tarjouksen ja vastatarjouksen välinen ero kunnan näkökulmasta selittyy juuri lainsäädännön, ei periaatteiden kautta. Sinänsä tuo 30 000 euroa ei ole kokonaisuuden kannalta merkittävä ja tätäkin on syytä korostaa. Moni on tämän onneksi ymmärtänytkin.

Meille kaikille rakkaan Juuan ja sen elinvoiman kehittäminen on lopulta yhteinen asia. Juuka tarvitsee majoitusta, ravintolatoiminnan kehittämistä ja matkailun viemistä eteenpäin ja kunta on tässä tukena. Asia on nyt palautettu kunnanhallitukselle, joka voi tarvittaessa hakea hyvää ratkaisua lainsäädännön, talouden ja elinvoiman sekä tietenkin kuntalaisten mielipiteen yhteensovittamisessa.

Uskon, että kaikille hyvä ratkaisu lopulta löytyy. 

 

Sisältöjulkaisija

Kunnanjohtajan kuva