18.05.2018 10:51 | Markus Hirvonen

Lapsi-arki on hyvää elämää

Prisma-arki on parasta elämää

 

Tämä kirjoitus ei liity suoraan Juukaan, epäsuorasti kylläkin. Kyse on yhteiskunnan elämänarvojen muutoksesta, joka heijastuu laajasti koko valtakuntaan. Helsingin sanomat (16.5), iltalehti (16.5) ja Karjalainen (pk 18.5) nostivat syntyvyyden laskuun liittyvät tutkimukset otsikoihin. Kauhistelu laskusta itsestään on mielestäni turhaa, mutta itse säpsähdin lapsettomuuden taustalla olevia asioita. Yleinen käsitys näyttää olevan edelleen, että lapsia ei hankita taloudellisten kannusteiden (tai niiden puutteiden vuoksi). Tämä ei nyt julkaistujen tutkimusten mukaan pidä oikeastaan paikkaansa kuin niiden osalta, joilla on jo lapsia, ja jotka mahdollisesti haluaisivat lisää. Syyt kiteytetään hesarissa näin:

”Kokonaan lapsettomilla lykkäämisen syynä korostuvat perhebarometrikyselyn mukaan elämäntyyliin liittyvät asiat. He haluavat tehdä muita kiinnostavia asioita, edetä ammatissaan tai urallaan, eivätkä pidä pikkulapsielämää houkuttelevana vaihtoehtona.” ( Hs. 16.5)

 

Siksi kirjoitan tätä tekstiä, koska on tärkeää muuttaa yleistä käsitystä pikkulapsiajasta ja lapsista yleisesti. Nyt on vallallaan retoriikka, jossa lapset ovat ”este” suorittaa niitä mukavia elämän nautintoja kuten vapaa matkustelu, ravintolaelämä, liikuntaharrastukset, muuttaminen, opiskelu ynnä muut asiat. Mistä tämä ajattelu lapsiperhe-elämästä kumpuaa? Minulla on kolme pientä lasta (8,7, ja 2 vuotiaat) ja vaimo. Olemme lasten aikana suorittaneet pari maisterin tutkintoa, matkustaneet ympäri maailmaa, harrastaneet jääkiekkoa, salibandyä, jalkapalloa, käsitöitä, juoksua, suunnistusta, kahviloita, teatteria, oopperaa, elokuvia eli kaikkea, mitä elämässä on ollut halua tehdä. Lapset ovat olleet mukana elämässä ja tuoneet elämään ainoastaan hyviä asioita.

Iltalehdessä käytetään ilmaisua ”Prisma-arki ei kiinnosta”. Tässä ilmaisussa luodaan (tahattomasti tai tahallaan) mielikuva lapsiperheestä, jossa ensin nukutaan yö huonosti, herätään aamulla väsyneenä, syödään hiljaa puuroa, viedään lapset kiireellä hoitoon, mennään töihin, tullaan väsyneenä töistä, mennään kauppaan ostamaan valmisruokaa, lapioidaan valmisruoka suuhun, viedään lapset harrastuksiin, tullaan väsyneenä kotiin iltapalalle, jonka jälkeen sitten kaadutaan sänkyyn odottamaan huonoja yöunia ja seuraavan päivän oravanpyörää. Kun tätä toistetaan liian kauan, tästä tulee totuus yleisessä mielikuvassa. Tutkimukset osoittavat, että juuri näin on käymässä tai jo käynyt suomalaisessa yhteiskunnassa. Eihän tuollainen elämä oikeasti ketään kiinnostakaan. Ongelma on, ettei se ole totta.

Ensinnäkin jokainen lapsiperheen vanhempi tietää, ettei lähemmäksi jumalallisuutta pääse kuin syntymän hetkellä. Sillä hetkellä kun lapsi avaa silmänsä tähän maailmaan, katsoo vanhempiaan täynnä täydellistä luottamusta ja rakkautta. Sillä hetkellä vanhempi voisi antaa elämästään kaiken pois tämän pienen olennon puolesta.

 

Sitten on se arki, joka väistämättä tulee. Se on raskasta tietenkin välillä, tietenkin pienillä lapsilla on sairauksia, huolia, yöheräämisiä, harrastuksia, kavereita ja niin edelleen. Mutta se on juuri sitä tavallista elämää, josta ainakin minä nautin kaikesta eniten. Kun syö sitä aamupuuroa kaksivuotiaan kanssa, saa joka päivä kuulla sellaisia elämän totuuksia, ettei niitä löydy parhaimmistakaan TedTalk-seminaareista. Tai matkalla hoitoon löytyvä perhonen voi aiheuttaa niin suuren ilon, että isänä saa miettiä, mikä on näiden Linnanmäkien ja vesipuistojen todellinen merkitys. Lapset ovat aina aitoja, ja siksi ne opettavat meille aikuisille enemmän kuin kykenemme itse heille opettamaan. Heille jokainen hetki on elämys, seikkailu ja lahja. Samoin pettymykset ovat aina pahoja ja todella suuria, mutta niihin ei jäädä aikuisten tavoin märehtimään.

Ja vielä tuohon Prisma-arkeen. Kaupassa käyminenkin on oikeasti ihan kivaa, vaikka lasten kanssakin. Ja vaikka minullakin on välillä silmät suunnikkaana väsymyksestä ja kiukuttaa, niin se on elämää. Mistä meille on tullut käsitys, että kaiken pitäisi aina olla mahdottoman hienoa, soljuvaa ja helppoa? Elämään kuuluvat myös erilaiset sävyt, joita arki tuo parhaiten esille.

Omalta osaltani aloitan tuon tutkimuksen perusteella kehumaan lapsiarkea, hakemaan siitä niitä elämänmakuisia hienoja asioita. Jokainen lapsiperheellinen voi omalla viestillään kertoa, että tämä on elämää, tämä on hienoa. Koska tiedämme sen, että lapsettomuus ei ole läheskään aina oma valinta. Se on todella kipeä asia monen ihmisen elämässä. Olen monta kertaa kuullut, kuinka lapsettomuudesta kärsivät ihmiset vaihtaisivat koko elämänsä Prisma-arkeen.

 

Lisää kommentti


Lähettäjä: 
Sähköpostiosoite: 
Kuvavarmennus
 
« Takaisin

Juuan kunta

Juuan kunnantalo

Avoinna ma-pe klo 9-15
Poikolantie 1, 83900 Juuka 
p. 040 104 2865 (Neuvonta ja yhteispalvelupiste)

p. 040 104 2000 (Juuan kunnan vaihde)
Fax. (013) 472 123


PUHELINLUETTELO »
YHTEYSTIEDOT »
YHTEYDENOTTOLOMAKE »