Kun lokakuun ensimmäisenä päivänä vietettiin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivää sekä heijastinpäivää, Juuan liikenneturvallisuustyöryhmä ja Poikolan koulu päättivät toimia käytännössä. Oppilaiden polkupyöriin kiinnitettiin pinnaheijastimia, ja mukaan annettiin myös tavallisia heijastimia pimeitä syysiltoja varten. Heijastimia saatiin lahjoituksena eri tahoilta ja organisaatiolta, kuten pelastuslaitokselta ja liikenneturvalta. Lisäksi jaossa oli pieni erä polkupyörien punaisia takavaloja, jotka nykyään kuuluvat pakollisena varustuksena pyörään.

Jakamatta jääneet heijastimet ripustetaan koulun ja kunnantalon välissä kasvavaan heijastinpuuhun. Tuija Gröhn kertoi, että puusta voi kuka tahansa hakea itselleen heijastimen – ja toisaalta tuoda sinne ylimääräisiä, hyväkuntoisia heijastimia muiden käyttöön. Heijastimen kunnon voi helposti tarkistaa kotona: kun siihen pimeässä osoittaa taskulampun valon, toimiva heijastin reagoi kirkkaasti. Jos heijastin ei enää heijasta valoa, se on syytä laittaa sekajätteisiin.

Poikolan koululla ideoitiin lisäksi kampanja, jossa oppilaita kannustetaan tuomaan kotoa ylimääräisiä heijastimia heijastinpuuhun ripustettaviksi. Haaste heitettiin myös kunnan työntekijöille, ja Poikolan koulun henkilöstö olikin jo antanut oman panoksensa puun koristeluun.

Tuija Gröhn muistuttaa, että heijastimen merkitys on konkreettinen: auton pitkillä ajovaloilla varustettu kulkija näkyy noin 300 metrin päästä, kun taas ilman heijastinta näkyvyys jää noin 150 metriin. Lyhyillä valoilla vastaavat etäisyydet ovat noin 150 ja 50 metriä. Havaitsemiserot tarkoittavat käytännössä muutamia ratkaisevia sekunteja – ja voivat estää onnettomuuden. “Heijastin on halpa henkivakuutus”, Gröhn kiteyttää.