Petrovaaran kylänraitti on hiljainen ja tie perille on täyttynyt lumesta. Kesällä kylänraitti kuitenkin vilkastuu ja asukkaat tuplaantuvat, sillä useilla talot ovat kesäasuntoina. Selvittyäni vihdoin pienen pirtin pihaan, on vastassa iloinen pariskunta jo kutsumassa sisään. Antin puoliso Helkky pyytää istuutumaan ja alkaa oitis keittämään pannukahvia.

On tärkeää jakaa ajatuksia naapureiden kanssa, helposti täällä syrjässä jää yksin, toisistamme täällä yhdessä pidetään huolta, meillä on täällä myös aktiivinen kylätoimikunta, joka järjestää erilaisia tapahtumia, kertoo Antti

Nykäset kertovat, että pirtti on kuulunut aikoinaan Antin tädille ja nyt he ovat asuneet siinä noin 15 vuotta. Vara-asunto heillä on kuitenkin Joensuussa. Siellä he asuivat aiemmin kahden tyttärensä kanssa.

Kaupungissa ei ole rauhaa, kerrostalo asuminen ei ole kotoisaa ja ei siellä oikein tekemistäkään ole. Täällä meidän on hyvä asua ja olla. Täällä voi rauhoittua. Nykäset kertovat.  

Tupa on pieni, mutta siellä on kaikki mitä elämiseen tarvitaan. Aivan pihapiirin yhteydessä järven rannalla on saunamökki, lentopallokenttä sekä tenniskenttä, jotka ovat palvelleet Nykästen lisäksi myös kyläläisiä. Toisinaan pelaajia on tullut Petrovaaran ulkopuoleltakin.

Pariskunnalla on takanaan virallista yhteistä taivalta jo mittavat 52 vuotta. Noihin vuosiin onkin mahtunut monenlaista.

Nuoruusvuosina tie vei rauhanturvaajaksi

Tuvan seinällä on suuri seinävaate ja sen vierellä riippuu nippu mitaleita. Mitaleita Antti on saanut kuulemma lukuisista osallistumisista ammuntaan. Antti syntyi vuonna 1944, sota-ajan lapsena. Antilla on 6 veljestä ja yksi sisko. Hänen lapsuudessaan ruoka ei ollut itsestäänselvyys ja metsästys oli elannon eteen tarpeellinen taito. Antti metsästikin paljon yhdessä veljestensä kanssa ja toimi myös metsästysreissuilla koiranvahtina. Hirvikantaa tuolloin oli huomattavasti vähemmän. Myös oravia metsästettiin, sillä oravannahkat olivat tuolloin valuuttaa.

Seinävaatteen taakse liittyi myös tarina, joka vei muistoihin Antin nuoruusvuosille 1966–67, jolloin hän oli rauhanturvaajana Kyproksella 9 kuukauden ajan. Seinävaatteen hän toi sieltä tuliaisena.

Hakemukset rauhanturvaajaksi tehtiin kavereiden kanssa yhdessä ja kuinka ollakaan kaikki heistä tulivat valituiksi. Asiaa ei paljon mietitty vaan matkaan lähdettiin. Antti toimi tiedustelujoukoissa ja auttoi saattuekulkueessa, jossa kreikkalaiset saatettiin Turkin alueen läpi.

Rauhanturvaajien kesken pidetään vieläkin yhtä ja yhteisiä tapaamisia on järjestetty säännöllisin väliajoin. Viimeisin yhteinen reissu Kyprokselle olikin aivan vastoittain marraskuun alussa. 

Kylän oma monitoimimies

Työkseen Antti kertoo tehneensä monenlaista, kuten savottahommia, maatalouskoneiden asennuksia sekä sammutusjärjestelmien asennuksia. Viimeisimmässä työpaikastaan Juuan LVI:stä Antti jäi eläkkeelle vuonna 2009. Varsinaisesti työntekoa hän kuitenkin jatkoi vielä 3 vuotta eläköitymisen jälkeen.

Suurta kiitosta kyläläisiltä Antti on saanut Petrovaaran latujen ylläpidosta, jota hän teki vapaaehtoisesti noin 15 vuotta. Seuraavalle talvelle, ei kuitenkaan ole vielä tiedossa ketään, joka latujen ylläpitoa jatkaisi. Väki kylällä on ikääntynyttä ja polttoainekustannukset ovat korkeat pienistä eläkkeistä maksettaviksi.

Latujen merkitys alueella on ollut merkittävä, sillä reitillä ei ole suuria mäkiä ja se on muutenkin helppokulkuinen. Myös ikäihmiset ja perheet ovat tykänneet hiihtää laduilla, ja hiihtäjiä on tullut ympäri Juukaa. Aiempina vuosina laduilla onkin käynyt jopa 1200 hiihtäjää.

Latujen ylläpidon lisäksi Antti on ollut niin sanottu kylän monitoimimies. Apua häneltä on saanut niin tieasioissa kuin pienissä ja suuremmissakin nikkaroinneissa. Arjen sankariksi hän ei kuitenkaan itseään nimittäisi.

Titteli tuntuu hieman liioitellulle. Ehkä minä enemmän sanoisin itseäni arjen ahertajaksi, Antti naurahtaa.

Antille arjen sankarius tuli yllätyksenä. Kiitollinen hän sanoo omassa arjessaan olevansa kaikille ympärillä oleville mm. Lassi Kirjavaiselle, Eero Reijoselle mm. kelkan käytöstä sekä edesmenneelle Pekka Toivaselle.

Tule toistekin, niin kerrotaan lisää, kyllä meillä juttua riittää ja saunakin lämpiää, pariskunta toivottaa iloisesti.